Ihan kiva elämä

Kiitos.

Olen hukkunut ylenpalttisesti syntymäpäiväonnitteluihin huolimatta epätasavuodesta, kiitos facebookin ja saanut aivan ihania lahjoja. Nyt minulla on ihkaomat vyyhdinpuut, joten värjättyä lankaa tulee jatkossa lisää. Paljon lisää.


Valtaistuin on Petteri Leppikallion käsialaa

Näin ennakkosuunnittelijoista parhaana (pun) ajattelin jo tänään ilmoittaa että huomenna klo 18 olen muutaman ihmisen kanssa lähdössä pizzalle Dennikseen ja siitä sitten kaljoille. Tervetuloa mukaan vaikka myöhemminkin illalla, kännykästä saa tarkempia asemapaikkatietoja illan mittaan.

Kirjoitin pidemmälti aiheesta vaalit ja ehdokkuus Pipareita ja propagandaa- blogin puolelle, mutta mainostan nyt hyvää ideaa täälläkin koska uskon keskusteluun enenmmän kuin markkinointiin:

Facebookista löytyi sosiaalinen vaalikone joka viehättää minua toteutustavaltaan. Sosiaalinen vaalikone antaa kenelle tahansa (facebookin käyttäjälle) kysymysten esittämisen kuntapäättäjiksi haluaville ja näiden vertailun haluamassaan asiassa. Samalla se mahdollistaa sen, että ehdokkaat vastatessaan kysymyksiin aktiivisesti tuovat itsensä oikeasti esille sellaisina kuin ovat, eivätkä sellaisina kuin mainostoimisto heidän vaalimateriaalinsa kirjoittaa. Tämä on aika mullistava ajatus ja olen itse viehättynyt siitä.

Tervetuloa kysymään vaikeita ja katsomaan mitä mieltä minä oikeasti asioista olen. Tottakai toivon saavani äänesi - kukapa tähän hommaan ryhtyvä ei - mutta vielä enemmän toivon sitä, että seisot äänestyskopissa kahden kuukauden päästä ja kirjoitat paperiin jonkun ehdokkaan numeron siksi, että haluat juuri hänet mukaan kuntapäättäjien joukkoon. Myös muihin luottamustoimiin kuin valtuustoon valitaan henkilöitä äänestäjien mielipiteen ilmaisun mukaan - myös luottamusmiespaikkoja jaettaessa äänimäärillä on merkitystä.

Viikonlopun vietin hääfestareilla keskisuomessa. Morsmaikku oli kaunis, sulhanen komia, juhlat hauskat ja sapuska ihan parhautta. Muut kuvat jaellaan asianomaisille myöhemmin, mutta tämän yhden julkaisemiseen on ihan lupakin:

Oikeasti, hetki hetkeltä tyytyväisempi värjäystulokseen:

Olen varmaan täälläkin maininnut että olen allerginen eläinkuiduille jonka vuoksi en pahemmin ole lankoja värjäillyt, puuvilla kun tarvitsee paljon järeämpiä värjäystoimia kuin villat ja useimpien värien kiinnitykseen tarvitaan lämpöä. Eilen kuitenkin eksyttiin kaveriporukassa menitaan jossa oli hävyttömän halpaa virkkauslankaa kympillä kilo. Ostin sen pois ihan vain sen vuoksi, että tiesin kaapista löytyvän iänkaikkisen vanhoja dylonin keittovärejä joilla päätin sitä läikittää.

Vyyhtesin myös kaapista löytyneet sini-viher ja valkosävyiset Ericat ja Sisut yms. samantyyppiset langat neljään eri nippuun.



Värjäyspajan rakensin kylppäriin: alustana ikean sängynaluslaatikko. Avasin kostutetut vyyhdit neliön muotoon ja sekoittelin dylonit suolalla ja tulikuumalla vedellä värilitkuiksi. Roiskin värejä vähän sinne tänne ja rutistelin kumihanskaisilla käsillä niitä myös tiukemmin lankaan. Tämän jälkeen siirsin langat kattilaan ja kaadoin päälle kiehuvaa vettä. En keittänyt väriä kiinni vaan päätin käyttää kuumennukseen pesukone-kuivuriyhdistelmää vähän vähemmän ärtsyjen värien toivossa. Kiehuvan veden jäähdyttyä huuhtelin langat, heitin ne kuudenkympin konepesuun ja sen jälkeen vielä kuivuriin. Oletan, että lämpö ja möyhennys ovat nyt kiinnittäneet värit jotakuinkin hyvin.

Tälläistä tuli vihreäsävyisistä sekalaisista puuvillalangoista


Itse päävärjäyskohdetta, Janina virkkauslankaa, oli tosiaan kilon verran. Avasin niput samalla tavoin neliöön ja värjäsin väriraitoja + mustaa jokaisen värillisen raidan väliin. Langalle sama kuumavesi - pesu - kuivurikäsittely kuin edellä


Kannattaa muuten kuunnella sielä koulun penkillä opettajaa. Vanha kunnon lappo on paras tapa tyhjentää väriliemi viemäriin. Tosin lappoamista nopeuttaisi jos käytetty letku ei olisi viiden millin paksuista...


Ennen pesukonetta langassa oli valkoisia rajoja siellätäällä ja lanka oli osin ikävästi liian tummaa. Tämän takia heitin aika reippahan huuhtelun jälkeen myös pesuainetta mukaan koneeseen saadakseni värit vaalenemaan.


Ja lääh ja huh ja upeeta ja voi että. Kuva ei kertakaikkiaan oikeasti kerro totuutta. Merseroitu puuvilla hehkuu hopeanvihreän eri sävyissä ja välissä tuikkii pieniä liiloja kohtia ja pisteitä. Aaahlääh. Ja mulla on tätä luksuslankaa kilon verran Tämä päätynee kerijälle tänään, tosin keskeneräisiä lankaprojekteja on sen verran että ihan vaan mallitilkun verran on tarkoitus tätä kokeilla...



Alakerrassa pyörii vielä yksi koneellinen lankaa + pari paitaa. Väriliemiä jäi sen verran yli että huitaisin yhdet siniset puuvillat väriliemeen. Jännää pitää mitä koneesta mahtaa ulos tulla...

Hiljalleen alan palautua takaisin arkeen. Kolmen viikon lomalla on ehditty käydä Prahassa (Ihan liikaa kuvia tulossa kunhan jaksanehdin niille jotain tehdä) ja katsoa paljon liikaa televisiota. Käsitöitä olen tehnyt kiitettävästi, taidetta tosin vähemmän kuin ihan vaan askartelupaskartelua ja neulontaa. Akvaarion sisuksia on syntynyt pikkuhiljaa lisää niin, että olohuoneen pöytä tulee piakkoin saamaan uusiosisältöä kitaansa.

Eilen oltiin Katin polttareissa, jotka olivat sekä leppoisat että hauskat ja päättyivät yllättäen blogimiitiksi Terveisiä vaan taas kaikille asianosaisille linkittämättä sen enempää: te olette ihan parhautta.

Olen ihastunut <3
(Kuvassa normikokoinen DVD-leffa kokovertailua varten)


Tänne kotiutui eilen pienokainen joka on vielä toistaiseksi kastamatta. Ensivaikutelma on oikeasti äärimmäisen positiivinen. Kone on valmiiksi asennettu idiottikäyttäjämoodiin jonka ansiosta tämän kanssa pärjäisi vähemmänkin nörtit.

Koneen sain samantien nettiin mokkulalla sekä himan langattomalla verkolla. Langattomia verkkoja Eee pc löysi olohuoneesta kaksi enemmän kuin mitä kännykkäni löytää, joten vastaanottotehoa näyttäisi piisaavan nettikahvilasurffailuun. Näyttö on pieni mutta riittävä - ei pahemmin valittamista sen suhteen. Pienestä koosta huolimatta myös näppäimistö on käyttökuntoinen iha normaalin kirjoittamiseen - mitä nyt ä ja enter tuppaavat vielä vähän menemään sotkuun irkissä. Kone latautuu nopeasti, on kevyt eikä tuo kosketushiirikään nyt ihan huonoimmasta päästä ole vaikka preferoinkin itse usb-hiirtä käyttömukavuuden puolesta.

Muutoin kaikki toimii mutta kone ei ajureitta automaattisesti tunnista kameraani USB-johdosta. Sinäänsä tämä ei ole mikään iso ongelma koska muistikortti toisaalta käy myös koneeseen.

Päivän testauksen jälkeen on sanottava, että IMO rahansa arvoinen peli. En ole oikein koskaan syttynyt kommunikaattoreihin ja netin käyttämiseen kännykällä. Isompaa läppäriä en vaan oikeasti jaksa kantaa mukana edes silloin jos pitäisi. Tällä pystyy nyt tekemään sekä töitä että olemaan yhteyksissä pitkin maailmaa ihan kiitettävästi. Seuraavaksi pitäisi puukottaa koneen linux sellaiseen kuntoon, että saa asennettua koneeseen vähän lisää softaa, mm. ssh:n ja muut tärkeimmät. Netin perusteella ei mikään isompi rasti jos yhtään linuxiansa osaa ja parin vuoden ubuntun käytön jälkeen ei ole voinut välttyä oppimasta.

Elämän ja juhannuksen ohella täällä on taas virkattu. Elämäosioon kuuluu mm. juhannusgrillausta ja lasten kanssa ajan viettämistä, virkkausosiolla taas edellisen postauksen omituinen lanka muuntui korallin reunuksiksi tälläviisiin:

Juhannuksesta huolimatta täällä ollaan edelleen merenpohjamudissa. Pari päivää olen haarukkavirkkailut hörspäkelangoista meriheinää:


Yksi testi tuli tehtyä koukkuamalla, näitä vaan saisi olla paljon jotta ne muuttuisivat vesikasvustoksi:


Ja kävin läpi osan lankoja. En oikeasti tiedä, miksi olen ostanut tämän kerän oksennuksenväristä möykkykeinokuitulankaa, mutta kun se maksoi euron ja oli niin kauhea, se vaan aikoinaan oli pakko saada. Tähän projektiin tämä on ihan täydellinen löytö:

Irkissä ja blogeissa kiertää paljon kuveja naapureille jätetyistä lapuista. Osa niistä on hervottoman hauskoja, osa vain hämmentäviä. Osasta taas ei oikeasti tiedä mistä on kyse.

Tämä on aito - tunnen kirjoittajan. Tälle on kyllä naurettu jo vapusta asti.

Tämän omituisuuden yhteystiedot ovat Helsinkiläisen mainostoimiston. Sissimarkkinointia? Ehkä. Mutta jos sellaista niin huonoa koska Googlella ei löydy mitään mainossisältöä.

Akvaario etenee edelleen, tässä muutamia uusia tekeleitä. Kohta alkaa olla aika kun tuo pöytä pitää tyhjentää ja alkaa hiljalleen täytellä sitä tällä kaikella pohjakasvustolla.

Akvaarioprojekti on hiljalleen joka iltaisten murhaohjelmien (CSI whatever + BONES tms) parissa edennyt. Muutamia lättykoralleita tehtyäni olen alkanut kokeilemaan kaikenlaista väkätintä, muutaman valmiiksikin saanut olen.



Kovasti olen surffailut inspiraatiota pitkin poikin nettiä, parhaan meriaiheisen sivuston löysi kuitenkin ystävä joka sen tiputti tänään irkkiin.

Mulla on jo vuosia ollut haaveena tehdä itselleni oma akvaario tekstiilitekniikoita ja massoja yhdistelemällä. Jonkinverran olen myös vapaavirkkausta harjoittanut eri tavoin ja tehnyt erinäisiä kasveja sun muita vapaavirkkauksella. Jostain syystä akvaarioprojekti on aina kuitenkin tyssännyt johonkin, ei ole vaan saanut aikaiseksi vaikka tälle on jo ollut pitkään ostettuna kohtuullisen kokoinen vitriinikehyskin. Eilen sitten lueskelin blogeja ja näin linkit näihin kahteen juttuun:
The institute for figuring: Crocheted coral reef
Ikea Hacker: Junarata vitriinipöydässä

Tsädäm. Miksi ihmeessä olen kokoajan ajatellut vain pystysuoraan kun tämä on ihan mahdollista toteuttaa myös vaakatasoon? Mullahan siis on vitriinipöytä olohuoneessa, tällähetkellä se on täynnä omien ja tuttujen töitä melko sekalaisessa seurakunnassa:


Mukana on toki paljon mereneläviäkin - olen keräillyt tutuilta kaikenlaista mereen liittyvää jo jonkin aikaa. Lankaa taas on tuo taustalla oleva vuodesohva täynnänsä...

Jotta tälläkertaa ei tämä ikuisuusprojekti jäisi haaveeksi aloitin samantien ensimmäisen korallihörspäkkeen jonka sain valmiiksi aamulla:


Tästä se lähtee. Katsotaan minne kaikkialle tämä vielä minut vie...

Liekkimillefiorin ohje nyt kaupan sivuilla niille jotka tätä kaipasivat.

Pääasiat vinossa. Nyt kelpaa lähteä katsomaan Euroviisuja...